lauantai 10. syyskuuta 2016

Kasvimaakatastrofit - mikä projektissa meni pieleen?

Elämäni ensimmäinen kasvimaaprojekti alkaa olla tältä vuodelta kasassa, ja on aika kerrata vuoden tärkeimmät opit ensi vuotta ajatellen. Pienistä, tai noh... pienistä ja pienistä mokista huolimatta olen harrastuksestani enemmän kuin innoissani, ja suunnittelen jo ensi vuodelle uutta, valtavasti suurempaa kasvimaata. Parasta uudessa harrastuksessa on ollut se fiilis, kun on saanut seurata itse istutettujen herkkujen taianomaista kasvamista siemenestä lautaselle. Noh, kaikkihan ei tietysti lautaselle päässeet, mutta... ensi keväänä uusi yritys. Oman haasteensa projektiin toi tietysti se, että kasvimaa sijaitsi mökillämme, puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa. Onneksi naapurimökin ihastuttava rouva auttoi minua valtavasti kasvimaan kastelussa ja kitkemisessä.


Keväällä pystytin viisi viljelylaatikkoa ja avokasvimaan.





Innostus projektiin tuli hieman yllättäen, enkä kerennyt perehtymään yksityiskohtiin kuten olisi pitänyt. Into onneksi korvasi puuttuvan tiedon.


Luin jostain, että retiisit ovat hyviä kasvatettavia vaikkapa lapselle - niin nopeita ja helppoja kasvattaa...






...varmasti, jos ymmärtää harventaa niitä alusta asti riittävästi...
Muutoi lopputuloksena voi olla alla olevan kokoisia retiisin haivenia.




Punasipulien istukkaat lähtivät kasvamaan hienosti, mutta mätänivät maahan ennen sadonkorjuuta. Kerkesin onneksi nauttimaan muutamista rapsakoista sipulinvarsista ennen koko sadon tuhoutumista. Missä vika lienikään? (vinkkejä otetaan vastaan...)






Pillisipulien varret eivät koskaan kasvaneet tätä suuremmiksi. Epäilen syyksi liian tiuhaan istutettuja siemeniä. Kasvimaaprojektin suurin virhe oli se, että istutin ihan KAIKEN aivan liian tiheään ohjeista huolimatta. Oli vaikea uskoa, että pienistä "harvaan" istutetuista siemenistä todella puskee maan pinnalle aivan riittävästi tavaraa.




Raparperipuska lähti kasvamaan hienosti (koska sain sen naapurilta, enkä juurikaan koskenut siihen...) Huomatkaa toki kuvassa aivan liian lähelle istutettu piparjuuri. 
Sanoinko juuri jotain liian tiheään istustuttamisesta?




Ruohosipuli onnistui hienosti 
(Tämäkin tietysti saatu naapurinrouvan kasvimaalta jo valmiiksi hyvin kasvaneena...)



Sain naapurin rouvalta myös ihanat maa-artisoka mukulat, jotka istutin sen kummempia suunnittelematta viljelylaatikoiden viereen.



Mikä oli hyvä idea, kunnes ymmärsin, että ne kasvavat helposti kolme metrisiksi, ja varjostaisivat puolet päivästä viljelylaatikoita. *hups!* Nämä pitää siis siirtää eri paikkaan ensi vuonna. Tosin kuulin, että maa-artisokka on erittäin vaikea siirrettävä, ja se pukkaa vartta vaikka mukulat olisi kuinka hyvin poistettu maasta. Kiva homma hei!



Halusin ehdottomasti kasvimaalle paljon tilliä, jotta saisin käyttää komeita varsia rapujen keittoliemessä mausteena. Noh, elokuun lopussa lopputulos näytti alla olevalta. Koko viljelylaatikossa oli kolme hentoista tillinvartta, joista ei ole paljon hyötyä usean sadan ravun keittämisessä.



Otetaan tähän väliin hieman onnistumisia, ettei teille jäisi täysin vääristynyt kuva viherpeukalon taidoistani. Salaatti, se onnistui hienosti! Katsokaa näitä kauniita terhakoita salaatinlehtiä.



Tosin tässäkin olisin voinut uskoa itseäni viisaampia ja todeta, että armeijakaan ei saa syötyä kolmea laatikollista salaattia. Mutta juu, se ei loppunut kesken.


Ja kesän paras juttu olivat ehdottomasti omat uudet perunat! 
Niitä tuli varmasti yli parikymmentä kiloa. 
Kauniita, sileitä ja maukkaita pottuja omasta maasta <3
Ensi vuonna haluan kokeilla paria erilaista lajiketta ja katsoa miten onnistun niiden kanssa.



Omia makeita herneitäkin tupsahti muutamia kappaleita.


Porkkanat(kin) istutin aivan vieri viereen, minkä takia ne jäivät todella pieniksi - mutta voi miten ihania ja makeita nämä olivat kaikesta huolimatta!


 
Omppusatoa tuli ihan mukavasti.
 Vuosikymmeniä tontilla ollutta puuta ei saa onneksi tapettua tuosta noin vain.




Persiljaa sain odottaa lähes syyskuun alkuun, mutta kyllä se sieltä kasvoi.



Ja viimeiseksi vielä muistutuskuva minulle ja muille harrastusta aloitteleville:
ÄLÄ ISTUTA LIIAN TIHEÄÄN!
Kuvassa sulassa sovussa lollo rosso -salaattia sekä porkkanoita.



 "Pienistä" mokista huolimatta olen erittäin tyytyväinen ensimmäisen kesän satoon. 
Saatte lukea ensi keväänä lisää uudesta, suuremmasta kasvimaasta.
Toivottavasti olen tällöin vanhempi ja viisaampi.

Mitenkäs teidän kasvimaat?


Ps. Kommenttiboksiin otetaan vastaan vinkkejä ja henkistä tukea aiheeseen liittyen!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Hurmaava puolukka-galette

Kauniin rustiikkisessa galetessa maistuvat sesongin puolukat. 
Pehmeän taikinakuoren salaisuus piilee smetanassa.



Puolukka-galette 


Tarvitset:
100g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
2 rkl sokeria
teelusikan kärjellinen suolaa
200 g Deliciest-smetanaa

Täyte:
150 g Deliciest-smetanaa
1 kananmuna
1 dl sokeria
400g puolukoita

Tarvitset myös:
1 kananmuna voiteluun
ripaus tomusokeria galeten pinnalle

Valmistusohje:
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Aloita taikinan valmistamisella. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi. Lisää voin joukkoon vehnä- ja ruisjauhot, sokeri sekä suola. Vaivaa taikina käsin murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon smetana ja vaivaa taikina uudelleen tasaiseksi. (Taikina on tarttuvaa ja pehmeää). Kerää taikina pyöreäksi palloksi jauhotetuin käsin. Painele taikinapallo pyöreäksi ohueksi levyksi leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille. 

Seuraavaksi valmista täytemassa. Sekoita smetana, kananmuna ja sokeri tasaiseksi massaksi ja lusikoi se taikinan päälle tasaisesti siten, että taikinan reunoista noin 3cm jää paljaaksi. Ripottele seoksen päälle puolukat. Käännä taikinan paljaat reunat smetana-puolukkaseoksen päälle ja voitele ne kananmunalla. Paista galettea uunin keskitasolla n. 30-40 minuutin ajan.

Anna galeten jäähtyä ja koristele se ripauksella tomusokeria ennen tarjoilua.


Piiraan salaisuus piilee taikinassa, jossa käytin smetanaa. Smetana on myös galeten täytteen salainen ainesosa, joka tekee piiraasta sopivan täyteläisen kirpeiden puolukoiden rinnalla.








Deliciest-smetana on pienen perheyrityksen valmistama tuote. Raikkaassa, mutta sitäkin maukkaammassa smetanassa on rasvaa vain parikymmentä prosenttia normaalin 40 prosentin sijaan. Tämä osaltaan mahdollistaa sen käytön erittäin monipuolisesti erilaisissa käyttötarkoituksissa, niin suolaisissa kuin makeissakin leivonnaisissa sekä tietysti ruoanlaitossa. Ja mikä parasta, tämän perheyrityksen smetana on kilohinnaltaan huomattavasti edullisempaa kilpailijoihin verrattuna! 

Tuosta isosta 350g purkista riitti juuri sopivasti sekä taikinaan, että mehevään täytteeseen. Rakastan smetanaa piirakkatäytteissä, ja seuraavaksi piiraan täytteeksi pääsevät kasvimaalta nostetut viimeiset raparperit. Sadonkorjuu, se on ihmisen parasta aikaa.




Joko olet herkutellut puolukoilla? 
Mikä on sinun lempparireseptisi puolukoista?




 
Yhteistyössä Deliciest

maanantai 29. elokuuta 2016

Viisikko vesillä: Furuholmen, Sipoo

Sateisena ja kylmänä maanantaina voi muistella yhtä kesän parhaista reissuista. Ystävämme hakivat meidät elokuun aurinkoisena päivänä veneellä Sipooseen Furuholmenin saareen yöksi. 
Ohjelmassa oli veneilyn lisäksi hyvää seuraa, ruokaa ja viiniä.




Aamupalaa trangialla ja herkullinen illallinen valmistui matkakokoisessa grillissä. Onni on ystävät, joiden veneen jääkapista löytyy kylmää valkoviiniä, yön yli marinoitunut lohifilee.



Furuholmenin saari on mainio paikka yöpymiseen.
 Saarelta löytyy siistit vessat, useita grillikatoksia sekä piknikpöytiä -suosittelen!


















































































Täydellinen kesäpäivä taittui kauniiseen auringonlaskuun. 
Suomen kesä ja luonto sekä ystävät <3







Viisikkomme teki myös nuotion. 
Piti grillata makkaraa, mutta vatsat olivat liian täynnä.
 Ensi kerralla sitten.




maanantai 22. elokuuta 2016

Pannulla paistetut porkkanat

Kasvimaalta etuajassa kähvelletyt pikkuporkkanat paahtuvat pannulla herkulliseksi lisäkkeeksi.




Koko viime viikonloppu sujui mökillä sadonkorjuun sekä ravustuksen (eräänlaista sadonkorjuuta sekin?) merkeissä. Nostelin viimeisiä perunoita maasta, keräsin punaviinimarjoja pakkaseen sekä nostelin kasvimaalta ruokapöytään liian tiheään istutettuja pikkuporkkanoita. Kuinka hyviä omat porkkanat voivat ollakaan? Rapeita, makeita ja mehukkaita rouskutettavia, jotka paahtuivat pannulla herkulliseksi lisukkeeksi. Yrttipenkistä nappasin mausteeksi persiljaa sekä ruohosipulia.


Kaunottaria, eikös?


Pannulla paahdetut porkkanat (4:lle)


Tarvitset:
pieniä varhaisporkkanoita
iso loraus hyvälaatuista oliiviöljyä
nokare voita
sormisuolaa
mustapippurirouhetta
tuoretta ruohosipulia
tuoretta persiljaa


Valmistusohje:
Poista porkkanoiden vihreä osa. Huuhtele porkkanat huolellisesti mullasta. Aseta porkkanat kuumalle paistinpannulle ja lisää joukkoon oliiviöljyä sekä nokare voita. Kypsyttele porkkanoita keskilämmöllä noin 15-20 minuutin ajan. Lisää joukkoon sormisuolaa, mustapippurirouhetta sekä hienonnettua ruohosipulia ja persiljaa.




sunnuntai 21. elokuuta 2016

Nopeat jättirapunuudelit

Herkullinen ja raikas jättirapunuudeliannos valmistuu vartissa.





 

Jättirapunuudelit (2:lle)


Tarvitset:
loraus sesam-öljyä
puolikas chili
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
kourallinen jättirapuja
kourallinen lehtikaalia
100g siitakesieniä
2 kevätsipulia
loraus soijakastiketta
130g riisinuudelia
tuoretta korianteria
1 limetin mehu


Valmistusohje:
Keitä riisinuudelit ohjeen mukaan. Huuhdo ja valuta nuudelit ylimääräisestä vedestä. Kuullota pilkottu chili, hienonnettu inkivääri sekä murskattu valkosipuli kuumalla pannulla sesam-öljyssä. Lisää joukkoon jättiravut ja anna niiden ottaa itseensä kaunis pieni paistopinta. Lisää joukkoon suikaloitu lehtikaali, pilkotut siitakesienet sekä hienonnettu kevätsipuli. Anna kypsyä tovi sekoitellen. Kaada joukkoon riisinuudelit sekä soijakastike. Sekoita ja tarkasta maku. Viimeistele annos tuoreella korianterilla sekä limetin mehulla.




























sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ruijanpallasta kalastamassa - Lofootit, Norja

Kesäloma on pian takana, ja äkkiähän tuo viisiviikkoinen hurahti! Tänä vuonna kesäreissuihin kuului viikon visiitti Pohjois-Norjan Lofooteille. Viime kerrasta oli aikaa jo viitisentoista vuotta, joten uusintakierros oli paikallaan. Teimme reissun vanhempieni kanssa autolla, ja matkalla ajokilometrejä kertyi mittariin vaatimattomat 4000!  Matkan tarkoitus oli maisemien ihailun ohella narrata kaloja Jäämeren syvyyksistä.


Lofoottien saariryhmä sijaitsee napapiiriltä pohjoiseen. 
Maisemaa hallitsevat jylhät vuoret sekä kristallinkirkas meri.




Suurin muutos oli tapahtunut tieliikenteen suhteen sikäli, että vuosien takainen tiehanke mahdollistaa nyt pääsyn saariryhmän päähän saakka kiinteällä maantieyhteydellä lossien sijaan. 
Se säästi myös mukavasti aikaa, vaikka näillä kilometreillä takapuoli puutui enivei!




Mikäli menet Lofooteille, kannattaa ehdottomasti ajaa koko kaunis reitti, joka päättyy Moskenesøyan Å:hon. Maisemat vain paranevat mitä pidemmälle saariryhmä aukenee.




Kalastuksen ollessa yksi saariryhmän tärkeimmistä elinkeinoista, saa kalaa kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa muodoissa. Alla turskaa kuivattuna.




Vai saisiko sittenkin olla kuivattuja turskanpäitä? 
Voin kertoa, että "tuoksu" jos mikä oli kohdillaan! *yöks*


Lofooteilla kalastus on todellinen elämys. 
Pilkkiä veteen ja johan alkaa eksoottista kalaa nousta. 
Mureenoita, simppuja, kissakaloja, seitiä, turskia...


Tavoitteenamme oli nostaa ruijanpallas. Lähdimme itseluottamusta puhkuen
 merelle millin siimojen sekä puolen kilon uistimien kera.



Nooh... jouduimme kuitenkin tyytymään "hieman" pienempiin seiteihin ja turskiin.








Tuoreet seitifileet päätyivät välittömästi grilliin sitruunan, suolan ja mustapippurirouheen kera.
Niin yksinkertaista, ja niin täydellistä.









Olin viidessätoista vuodessa täysin unohtanut Lofoottien kauniit ja pitkät rannat. 
Kuva voisi olla vaikkapa välimereltä, (sikäli kun tuulta ja viimaa ei kuvasta välity).



Aloimme myös välittömästi suunnitella jättimäisten kuningasrapujen pyydystämisreissua syksylle Norjan Pykeijaan. 

Mitenkäs teidän kesälomareissut sujuivat, ja tuliko kalaa?